Yövymme viimeisen yön Katanpäässä, joka on vankien ja varusmiesten saari. Historia ulottuu aina 1910-luvulle. Siivottiin Katanpään laiturissa Helena luovutuskuntoon, eli kuuraus lattiasta kattoon . On vähän haikee fiilis, mutta silti monella on jo kova ikävä kotipuoleen. Kohta mennään saunaan ja sen jälkeen grillaa nuotion ääreen.
Matka päättyy Uuteenkaupunkiin Helenan kotisatamaan.
Täytyy sanoa tähän loppuun, että tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Kaikki meni vielä aivan nappiin ja porukka hoiti hommansa hienosti. Flunssa yritti pilata tunnelmaa, mutta hienosti kaikki auttoivat ja tukivat toisiaan. ”Ei tällaista voi kokea kuin selvinpäin”, eräs nuorista totesi. Kiitos kuuluu erityisesti Heikki Lampola säätiölle ja kaikille muille jotka mahdollistivat tämän seikkailun. Eikä tietenkään pidä unohtaa meidän mahtavaa miehistöä täällä Helenassa. Heillä aivan mahtava meininki!
Meillä oli mahtava porukka kasassa!
Ei tää purjehtiminen tähän jää!
Kiitos kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti