Päivä 12

Yövymme viimeisen yön Katanpäässä, joka on vankien ja varusmiesten saari. Historia ulottuu aina 1910-luvulle. Siivottiin Katanpään laiturissa Helena luovutuskuntoon, eli kuuraus lattiasta kattoon . On vähän haikee fiilis, mutta silti monella on jo kova ikävä kotipuoleen. Kohta mennään saunaan ja sen jälkeen grillaa nuotion ääreen.

Matka päättyy Uuteenkaupunkiin Helenan kotisatamaan.

Täytyy sanoa tähän loppuun, että tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Kaikki meni vielä aivan nappiin ja porukka hoiti hommansa hienosti. Flunssa yritti pilata tunnelmaa, mutta hienosti kaikki auttoivat ja tukivat toisiaan. ”Ei tällaista voi kokea kuin selvinpäin”, eräs nuorista totesi. Kiitos kuuluu erityisesti Heikki Lampola säätiölle ja kaikille muille jotka mahdollistivat tämän seikkailun. Eikä tietenkään pidä unohtaa meidän mahtavaa miehistöä täällä Helenassa. Heillä aivan mahtava meininki!

Meillä oli mahtava porukka kasassa!

Ei tää purjehtiminen tähän jää!

Kiitos kaikille!

Päivä 11

Lähdimme Näsbystä kohti Kustavia tiukkaan vastatuuleen, jota oli parhaimmillaan lähes 18 m/s. Oli muuten todella kylmä tuuli! Harmi vaan että jouduimme etenemään moottorien avulla. Ihan makeeta purjehtia kapeilla saaristo väylillä. Yövymme Kustavissa ankkurilla. Eli kiertävä ankkurivahtivuoro pitävät huolta että pysymme koko ajan tiukasti ankkurissa. Kalassa käytiin, mutta tällä kertaa jäätiin ilman saalista. Se oli se kuuluisa pohjoistuuli milloin ei tule kalaa. Rauhallinen ilta Helenassa.

Huomenna on viimeinen etappi Katanpäähän, jossa vietämme viimeisen illan saunoen ja nuotion ääressä makkaraa grillaillen.

Päivä 10

Lähdettiin purjehtimaan heti aamusta kohti Näsbyn satamaa. Matkaa määränpäähän oli 50 mailia. Tuulta oli ihan kivasti n.13 m/s , eli kiva purjehdussää ja aurinko paistoi. Nyt alkaa purjeitten nosto jo kulkea porukalla ja solmukokeistakin pääsi myös kaikki läpi. Saavuimme perille iltapäivällä. Illallisen jälkeen mentiin veneellä kalaan, josta tuli lisää saalista soppaan. Aamusta päästään saunaan.
Huomenna matka jatkuu Kustaviin.

Päivä 9

Aamusta osa porukasta kävi tutustumassa Pommern rahtilaivaan ja osa taas ostoksilla kaupungilla. Saatiin muuten ihan kiva ahven kalasaalis. Matka jatkui kohti Degerön saarta. Matkaa sinne oli vain 20 mailia. Saavuttiin määränpäähän iltapäivällä. Tämä ilta menee korttia pelaillen ja lepäillen. Purjehdus ottaa voimille, joten nukkumaan mentiin aikaisin. Ennen sitä kokki hemmotteli ja teki meille köyhiä ritareita iltapalaksi, nam!
Huomenna matka jatkuu kohti Kasnäsiä. On luvattu kohtalaista tuulta huomiselle, joten purjeet ylös ja menoksi.

Päivä 8

Tuuli oli hellittänyt aamuyöstä niin paljon että jouduimme laskemaan purjeet alas ja jatkamaan moottorilla matkaa eteenpäin. Kaksi on enää sairaana, hyvä niin. Maarianhaminan satamaan saavuttiin siinä kello 19.00. Illalla päästiin saunaan peseytymään.

Päivä 7

Lähdettiin heti aamusta kohti Ahvenanmaata. Kohtalaisessa tuulessa ollaan päästy etenemään ja aurinkokin on paistanut kivasti. Helena keinuu todella pahasti tällä hetkellä. Parhaimmillaan tuuli oli 12 m/s, eli navakka tuuli. Muutama on tullut merisairaaksi ja kaksi on kuumeessa. Eli hieman vajaa miehitys tällä hetkellä.

Tapana on ollut että oppitunteja pidetään aina purjehduksien aikana. Tänään opimme tuulen merkityksen purjehduksessa. Miten tuuli ottaa purjeeseen ja kuinka sen avulla purjehditaan. Solmuja pitää myös opetella aina välillä että ne oppisi.

Keittiövuorolaiset hääräilevät keittiössä ja yrittävät pysyä pystyssä, kun Helena huojuu ja heiluu. Kattiloista pidetään kiinni käsin ja jaloin ettei ne lentele ympäriinsä, ei kovin helpon näköistä hommaa.

Yövahti keskellä yötä oli mielenkiintoinen kokemus. Ohjata Helenaa pimeässä kuun loisteessa oli kokemisen arvoinen. Mitään ei näe horisontissa, mutta tuuli- ja suuntamittareita tuijottaen suuntaa pyritään pitää oikeana.